Siirry pääsisältöön
Ensimmäiset yöpurjehdukset kohti Visbytä.

Ensimmäinen vuorokausi meni Charlotella lievässä meritaudissa,ruoka ei maistunut ja nukutti kovasti, mutta kun siitä selvittiin alkoi tapahtua.
Olen lukenut, että kissan omistajat elävät pitempään, koska nauravat enemmän. Meillä on hauskuutta riittänyt, kovin homma kisulilla oli viimeinen vuorokausi täysmyötäisessä purjehtien, kun vene rullasi puolelta toiselle ja lelut ja muutkin tavarat huitelivat edestakaisin. Rankinta oli kahden pallon kurissa pitäminen.
Huomenna matka jatkuu kohti Kielin kanavaa.

Puuhaa riittää 

Onneksi on oma kolo salongin pöydällä

Kommentit

  1. Oon hän vaan niin ihana, piti käyvä kooklettamassa tuo laivakissa. Yleensä on Maine Cooneilla ylim. Varpaat. Mun kummitytölä Hannalla on Maine C. Rauha nimeltään, pikku ilves

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Näin vihaiselta näytän kun joku kiukuttaa! 
Hyvää pääsiäistä! Täällä Lanzarotella taas odotellaan sopivaa säärakoa pohjoiseen, ehkä su yritetään lähteä kohti Lagosia.  Charlotte alkaa olla vuoden ikäinen ja yritetty aikuisten kissojen ruokaan siirtyä, huonolla menestyksellä . Tietyt merkit ja kalat ei mene nyt millään.  Viisi päivää ainakin merellä menee ja tuore ruoka alkaa olla siitä eteenpäin kortilla... Laite ongelmia ollut, ja vähän nyt jännityksellä ja ehkä riskillä lähdetään, Ais ei toimi kunnolla (ei saatu täällä kuntoon) ja yövahdissa ei  nukuta, laivoja on tähystettävä, koska ne eivät nyt nää meitä ja pitää toivoa, että siellä ollaan hereillä ja selvinpäin. Vielä maata näkyvissä
Portugalin rannikolla Sumussa ja verkkomerkkejä väistellen menty rannikon satamia pikkuhiljaa. Hauska ja pisin sisäänkirjautuminen oli Vianna do Castellossa, kun menimme toimistoon Charlotten kanssa. Satamakapteeni sulki heti oven ja sanoi, että antakaa kissan olla vapaana. Aika iso kaksikerroksinen toimisto ja niinhän utelias kisulimme lähti tutkimusretkelle. Arkistokaapit, toiletit ja tutkittiin ja hävisi pitkäksi aikaa, mutta emme sitten jaksaneet huolestua nimittäin Satamakapteeni oli kissamies.  Näytti kuvia omasta kissastaan,  jonka oli pelastanut satamasta pienenä, märkänä ja nälkiintyneenä, mutta kuulema rakkaudella selviytyi. Sitten otettiin kuvia Charlottesta ja lähetettiin hänen tyttärelle Portoon, jossa kissa oli hoidossa. Aivan saman näköinen oli hänenkin kisuli ja espanjassa nähtiin myös katukissa,  joka oli kuin kopio Charlottesta, pään kuviota ja hännän mustaa väritystä myöten , mutta miten onnettoman pienet tassut meidän laivakissaan verrattuna. Taitaa...