Siirry pääsisältöön
Myötätuulessa purjein

ja välillä koneella virran viemänä, aika leppoisaa..
Ranskan rannikolla ollaan, ruokakaupassa meinaa mopo karata ja kisulikin saanut ranskan herkkuja sekä "kermapäivän" perjantaisin Topin toivomuksesta.
Kissa immeisiltä kyselisin neuvoja, kun kisuli tuo aamulla aina hiiren ja hellästi tassulla herättelee ja kehrää, sitten parin silityksen jälkeen nappaa kädestä kiinni. Samoja nappauksia terävillä hampailla silloin tällöin "vauhtihepulissa" jalkoihin.
Kielto "ei"menee vain joskus perille, mitähän tälle vois tehdä? Ollaan kohta sen verran naarmuilla,että ei yleiseen suihkuun iljetä mennä. Onkohan murkkuikä vai muuten vain tylsää laivakissana? Ulkoilu retket ovat sen verran jännittäviä, että niillä saatu riehumista vähän vähennettyä. Chebourgissa nyt odotellaan sopivaa rakosta biskajan ylitykseen. Yritetään tästä suoraan espanjaan noin 500 mailia ja noin 4 vuorokautta, lähtöpäivä vielä auki...

Charlotten keulapiikki


Kommentit

  1. Terkkuja sinne on se hyvä että teillä on leikki kaveri. Ps. Vahinekin on siellä satamassa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Näin vihaiselta näytän kun joku kiukuttaa! 
Hyvää pääsiäistä! Täällä Lanzarotella taas odotellaan sopivaa säärakoa pohjoiseen, ehkä su yritetään lähteä kohti Lagosia.  Charlotte alkaa olla vuoden ikäinen ja yritetty aikuisten kissojen ruokaan siirtyä, huonolla menestyksellä . Tietyt merkit ja kalat ei mene nyt millään.  Viisi päivää ainakin merellä menee ja tuore ruoka alkaa olla siitä eteenpäin kortilla... Laite ongelmia ollut, ja vähän nyt jännityksellä ja ehkä riskillä lähdetään, Ais ei toimi kunnolla (ei saatu täällä kuntoon) ja yövahdissa ei  nukuta, laivoja on tähystettävä, koska ne eivät nyt nää meitä ja pitää toivoa, että siellä ollaan hereillä ja selvinpäin. Vielä maata näkyvissä
Portugalin rannikolla Sumussa ja verkkomerkkejä väistellen menty rannikon satamia pikkuhiljaa. Hauska ja pisin sisäänkirjautuminen oli Vianna do Castellossa, kun menimme toimistoon Charlotten kanssa. Satamakapteeni sulki heti oven ja sanoi, että antakaa kissan olla vapaana. Aika iso kaksikerroksinen toimisto ja niinhän utelias kisulimme lähti tutkimusretkelle. Arkistokaapit, toiletit ja tutkittiin ja hävisi pitkäksi aikaa, mutta emme sitten jaksaneet huolestua nimittäin Satamakapteeni oli kissamies.  Näytti kuvia omasta kissastaan,  jonka oli pelastanut satamasta pienenä, märkänä ja nälkiintyneenä, mutta kuulema rakkaudella selviytyi. Sitten otettiin kuvia Charlottesta ja lähetettiin hänen tyttärelle Portoon, jossa kissa oli hoidossa. Aivan saman näköinen oli hänenkin kisuli ja espanjassa nähtiin myös katukissa,  joka oli kuin kopio Charlottesta, pään kuviota ja hännän mustaa väritystä myöten , mutta miten onnettoman pienet tassut meidän laivakissaan verrattuna. Taitaa...