Siirry pääsisältöön
Rankka reissu

Vasta nyt viikon jälkeen pystyy kirjoittamaan 5 päivän ja 550 mailin reissusta. Sääennuste paheni heti ensimmäisen vuorokauden aikana ja loppumatkasta tuuli puhalsi 18m/s ja aallot olivat 5 metrisiä. Tultiin pimeässä gradiocaan ja satamassa ei voinut kirjautua maahan, joten yritettiin ankkurilahteen. Tuuli kuitenkin sen verran, että päätettiin jatkaa matkaa pimeässä.  Loppuhuipennuksena plotteri (kartta ohjelma) rupesi välillä pimenemään ja niin sitten kolisteltiin vielä riutoilla,  karmea tilanne! Kisuli parka parkui sisällä, koska siellähän kölin kolina on kovaa.
Muuten kisuli selvisi laivatassuineen matkasta paremmin kuin me, välillä taiteili salongin pöydällä ja kallisteli aaltojen mukaan, kuin olisi moottoripyörän kyydissä ollut. Yhdet kissan ökyt löysin matkan jälkeen pöydän alta ja samanlaiset meinasi tulla hiekkalaatikkoa siivotessa.
Nyt ollaan lanzaroten rubicon satamassa ja paikataan onneksi pieniä naarmuja kölissä. Charlotte on onnessaan, kun kaikki pysyy paikallaan. Matkalla kaikki kolisi ja rymisi ja pari pahaa sivusta tulevaa yllättävää aaltoa käytti meitä tosi kyljellään.
Kuvia ei pystynyt ottamaan, kun koko ajan piti pitää jostain kiinni.

Tämäkin  paikka pysyy nyt pystyssä 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Näin vihaiselta näytän kun joku kiukuttaa! 
Hyvää pääsiäistä! Täällä Lanzarotella taas odotellaan sopivaa säärakoa pohjoiseen, ehkä su yritetään lähteä kohti Lagosia.  Charlotte alkaa olla vuoden ikäinen ja yritetty aikuisten kissojen ruokaan siirtyä, huonolla menestyksellä . Tietyt merkit ja kalat ei mene nyt millään.  Viisi päivää ainakin merellä menee ja tuore ruoka alkaa olla siitä eteenpäin kortilla... Laite ongelmia ollut, ja vähän nyt jännityksellä ja ehkä riskillä lähdetään, Ais ei toimi kunnolla (ei saatu täällä kuntoon) ja yövahdissa ei  nukuta, laivoja on tähystettävä, koska ne eivät nyt nää meitä ja pitää toivoa, että siellä ollaan hereillä ja selvinpäin. Vielä maata näkyvissä
Portugalin rannikolla Sumussa ja verkkomerkkejä väistellen menty rannikon satamia pikkuhiljaa. Hauska ja pisin sisäänkirjautuminen oli Vianna do Castellossa, kun menimme toimistoon Charlotten kanssa. Satamakapteeni sulki heti oven ja sanoi, että antakaa kissan olla vapaana. Aika iso kaksikerroksinen toimisto ja niinhän utelias kisulimme lähti tutkimusretkelle. Arkistokaapit, toiletit ja tutkittiin ja hävisi pitkäksi aikaa, mutta emme sitten jaksaneet huolestua nimittäin Satamakapteeni oli kissamies.  Näytti kuvia omasta kissastaan,  jonka oli pelastanut satamasta pienenä, märkänä ja nälkiintyneenä, mutta kuulema rakkaudella selviytyi. Sitten otettiin kuvia Charlottesta ja lähetettiin hänen tyttärelle Portoon, jossa kissa oli hoidossa. Aivan saman näköinen oli hänenkin kisuli ja espanjassa nähtiin myös katukissa,  joka oli kuin kopio Charlottesta, pään kuviota ja hännän mustaa väritystä myöten , mutta miten onnettoman pienet tassut meidän laivakissaan verrattuna. Taitaa...